Toivottua

Tätä on toivottu: Lastenhuoneen esittely

ja sellainen tulee, pian.

Äskön vaihdoin Topin huoneessa järjestystä, siivoilin ja järkkäilin.
Napsin kuvia. Ei niistä kovin hyviä tullut, valoa on vähän ja vanha
digikamerani vetelee viimeisiään. Joulupukkia odotellessa ;)
Huomenna teen esittelyn lastenhuoneesta, joka tällä hetkellä
on tosin Topin huone, Tomi muuttaa sinne, sitten kun äiti puraisee
napanuoran poikki, eli ei ihan vielä hetkeen siirtoa ole tapahtumassa.

Pohjustan hieman: Meidän asunto on kompakti, pieni perhe asunto.
Neliöitä meillä on 61,5 neliötä. Niitä voi jonkun mielestä olla vähän,
neljän hengen perheelle, mutta sopu sijaa antaa ja minusta ihan sopivasti,
meidän tarpeisiin, on se sentään oma asunto tai pankin, tarkemmin sanottuna,
ehkä me omistamme tästä jo eteisen verran, ehkä ei sitäkään.
Toisaalta taas, meidän naapurit asuvat vielä pienemmässä, kaksiossa.
Heitä on myös neljä. Joten paljon näitä neliöitä on esim. heihin verrattuna.
Tottakai haaveilen/haaveilemme omakotitalosta, omasta pihasta, omasta tontista,
isommista neliöitä, saunasta, takasta, juuri sellaisesta unelma talosta.
Jota voisi sitten muokata ja sisustaa mieleiseksi.
Mutta ei vielä sen aika. Myöhemmin tulevaisuudessa sitten.

Paljon emme tähän asuntoon ole tehdeen remonttia. Paljon oli jo valmiina, ikkunaremppa tehty, keittiöremppa tehty ja pinnatkin ovat pääasiassa kaikki siistissä kunnossa.
Eteinen laitettiin kesällä ja Topin huoneen seinät maalattiin
muuton yhteydessä, ja jotka on tarkoitus maalata
uudestaan, myöhemmin. Kun saadaan lastenhuoneenmuutos projekti käyntiin kunnolla,
eli kun saadaan tietää vähän enemmän taloudellisista näkökulmista eli mikä on Suomen
talous ensi vuonna eli onko tulossa lomautuksia. Olen luonteeltani hetikaikkimullenyt, mutta
olen vuosien varrella oppinut myös odottamaan. Lastenhuoneprojekti on seisonut nyt kohta
vuoden päivät, ja vielä odotellaan. Mutta kun valmista saadaan, kaikki odotus on varmaan
sen lopputulokset arvoista. Hiljaa hyvä tulee ;)

Mutta lastenhuoneeseen takaisin. Huone ei ole koolla pilattu. Sen on pieni, kompakti huone.
Johon mahtuu vain välttämättömät jutut. Josta on karsittu kaikki ylimääräinen pois.
Pidän siitä juuri tuollaisenaan, se on lapselle tehty. Lapsen tarpeiden mukaan.
Sellainen siitä myös tehdään, kun projekti saadaan käyntiin. Lapsekkaita värejä
ja materiaalit lapselle sopivia eli helposti pestäviä ja kestäviä.

Mutta huomenna palataan tähän asiaan tarkemmin, kuvien kera :)


Ps. Hirmuinen määrä uusia blogi merkintöjä tullut viikonlopun aikana,
pakko pyhittää illalla muutama tunti niiden lukemiseen, vähän niitä
jo päiväuni aikana lueskelin ja kommentoin, kaikkea en ehtinyt.
Toivottavasti illalla ehdin perehtyä niihin, mutta vähän täytyy
miehenkin kainalossa köllötellä. Tuntuu hassulta, että ikävä ehtii iskeä
välillä sillä aikaa, kun toinen on töissä ♥