Pikkuisen vieroitus ja pikkujouluja

Täytyy tunnustaa nyt eräs asia, monella varmaan nousee niskakarvat kohta pystyy, mutta enpä välitä kerron silti :D Meillä on aloitettu vieroittamaan poikia. Ei kuulosta vielä välttämättä kovin pahalta, koska tämähän on lapsiperheessä täysin normaalia, milloin vieroitetaan pullosta, milloin tutista tai milloin mistäkin. Meillä vieroitetaan nyt pullosta, molempia poikia. Kyllä luitte aivan oikein! Molempia..

Kerron hieman taustaa..

Topi oli 6kk ikäinen, kun unipullo jäi pois. Sai pullon nukkumaan mennessä sänkyyn, mutta yöllä ei enää maitoa juonut, eikä sitä tarvinnutkaan, koska soseet ja puurot oli ahkerassa käytössä päivisin ja tuon pikku pulleron ei tarvinnut yöllä enää tankata maitoa. Nukkumispullokin jäi pois noin vuoden iän tienoilla, eli maitoa ei otettu enää sänkyyn mukaan nukkumaan mennessä, nämä molemmat kävivät suht. kivuttomasti. Topi nukahti rauhallisesti omaan sänkyyn tutin kanssa, ilman pulloa ja nukkui yönsä rauhallisesti. Vanhemmat saivat nukkua yönsä ja kaikki olivat tyytyväisiä. Sitten tuli lokakuu, Topi oli reilu 1v 1kk. Topi meni leikkaukseen. Ei mitään vakavaa, pikku operaatio vain. Äidille tämä kokemus oli kuitenkin kova ja henkisesti rankka. Muistan vieläkin sen päivän miltä se tuntui ja kuinka paljon se jännitti! Onneksi oma äiti oli mukana sairaalassa ja kaikki sujui hyvin. Pullo tuli mukaan kuvioihin, osittain sen leikkauksen takia ja siitä johtuvat hirveästi säälintunteesta tuota pientä avutonta reppanaa kohtaan. Mitä se nyt haittaa jos nukahtaa pullon kanssa, jos toiselle tulee kerran siitä hyvä mieli. Topi tuli vähän leikkauksen jälkeen vielä kipeäksi ja pullo oli tällöinkin hyvin tärkeä. Enhän minä raaskinut sitä poiskaan ottaa! Näin mentiin pitkään Topi sai pitää pullonsa, nukkumaan mennessä sai pullon maitoa joskus kaksi. Nukkui yönsä hyvin ja kaikki oli tyytyväisiä. Sitten Topista tuli isoveikka. Silloin ei tullut kysymykseenkään vieroitus. Jokainen ymmärtää varmasti miksi. Tuttikin oli yhä tiukemmin kiinni Topin suussa, päivin öin. Topi täytti sitten 1,5v, aloin pikku hiljaa valmistamaan itseäni ja Topia siihen, että nyt on aika luopua tutista. Vieroitukseen meni 2 päivää, ne olivat rankkoja mutta se kannatti. Tutti jäi unholaan. Pullo jäi. Enhän minä raaskinut molempia ottaa yhtä aikaa pois. Olisi ehkä pitänyt, tai en tiedä? Nyt ollaan tultu tähän päivään, pullo on ollut tähän päivään mennessä Topilla aina osa iltajuttuja, se on otettu sänkyyn mukaan ja sen kanssa on uni tullut helposti, nopeasti ja kivuttomasti. Pullon virkaahan toimittaa nokkamuki, ettei jää kenellekkään epäselväksi. Ei meillä sentään enää tuttipulloista nautita maitoa. Nyt sitten viime aikoina, Topille ei enää ole riittänyt yksi pullollinen maitoa, hän on vaatinut enemmän ja enemmän. Topi on alkanut tekemään ryöstöretkiä, varastelemaan Tomin tutteja, piilottelee niitä tyynyn alle ja milloin mihinkin. Yhtenä päivänä sitten tajusin, että nyt tämän touhun on muututtava! Topi on kuitenkin yli 2 vuotias. Oli aika luopua pullosta. Pari päivää valmistelin Topia, kerroin mitä tulee tapahtumaan. Eilen aloitettiin, huutoa kesti kaksi tuntia. Välillä Topi tuli huoneesta pois ja välillä pisti leikit pystyyn ja välillä taas huudettiin ja taisteltiin vastaan ja huudettiin "puuupuuuu!!" joka on siis Topin kielellä pullo. Usko meinasi loppu monessa kohtaa, että nukahtaako Topi koskaan, mutta lopulta oli ihan hiljaista! Oli voittajafiilis ;)

Tomilta päätin myös samalla rysäyksellä vieroittaa unipullon ja maidon antamisen yöllä. Useampana yönä on herätty jopa 3-4 kertaa kinuamaan maitoa ja sen on minusta jo liikaa, kun tämän ikäinen lapsukainen syö jo kuitenkin niin tukevasti päivällä, joten nälkä ei varmasti pienellä miehellä ole yöllä. Ajattelin, että siinä se menee varmasti helpoiten samalla rysäyksellä molemmat. Tomi itkeskeli myös 2 tuntia, ennenkuin nukahti. Välillä nukahti, mutta heräsi sitten taas siihen kun Topi huusi toisessa huoneessa. Mutta lopulta molemmat pojat nukkuivat omissa sängyissään, ilman pulloja! :)

Yö meni suhteellisen hyvin. Tomi heräsi 00 aikaan, pulloa haki, mutta sitä ei saanut. Pysyin lujana, vaikka toinen kovasti huusi ja itki. 15min sitä kesti ja sitten toinen nukahti lopulta syliini ja siitä siirsin Tomin omaan sänkyyn ja koko perhe nukkui levollisesti koko yön, herätys oli vasta aamulla normaaliin kellon aikaan 07.00.

Tänään sitten, vähän jännitti miten ilta tulee menemään, jouduin nimittäin laittamaan pojat yksin nukkumaan, kun mies on hallituksen illallisella. Pelkäsin jo vähän, että sama rumba, kahden tunnin huutokonsertti olisi taas edessä.. MUTTA

Pojat yllättivät äidin erittäin positiivisesti, nimittäin 5min niin Tomi oli unessa! Nukahti ilman huutoa ja ilman pulloa! Topilla sama juttu, ilman sen kummempaa huutoa ja unessa oltiin 15min jälkeen! Uskomaton suoritus molemmilta! :)

Tästä on hyvä jatkaa ♥

Sitten ihan toiseen aiheeseen. Pikkujoulu aika on käsillä tai sen taitaa jo itseasiassa olla jo. En tiedä milloin se oikein "virallisesti" katsotaan alkaneeksi. Mutta tuntuu, että kaikilla muilla on tiedossa jos jonkinmoista kokkaretta ja kinkeriä, minulla ei ainuttakaan pikkujoulua ole tiedossa, ja ihmekkös tuo. Eihän niitä kotiäideille järjestetä. Harmi! Miehelläkin on ensi perjataina firman pikkujoulut. Päätin sitten, että minähän en jää tuleen makaamaan ja marisemaan kurjaa kohtaloani, minunkin täytyy saada pikkujoulut, edes pienet pienimuotoiset pikkujoulut. Niimpä hetken mietittyäni kilautin kaverille, äidille. Kerroin ehdotukseni. Sinä ja minä, leffa ja illallinen ravintolassa. Äiti oli heti mukana! Hienoa, joulukuun kymmenespäivä mennään! :) Maanantaina täytyy heti soittaa Santa Fé - ravintolaan ja varata pöytä, että saadaan varmasti juuri tuolle päivälle, suosittuun ravintolaan on kuitenkin muitakin halukkaita tyrkyllä. Rupesin myös pohtimaan myös pikkujouluasustustani. Ei mitään hirveän juhlallista, mutta olisi tietysti kiva pukea jotain muutakin välillä, kuin virttyneet kotihousut ja t-paita. Joten tässä vähän ajatuksia.





Tässä on kaksi kivaa mekko vaihtoehtoa.
Tykkään molemmista. Ehkä hitusen enemmän
tuosta ensimmäisestä, sitä voisin käyttää
myös jouluna. Täytyy käydä liikkeessä sovittamassa
ja katsomassa kumpi näyttää paremmalta päällä.

Noihin yhdistän tietysti jotkut kivat sukkikset ja boleron.
Joka minulla on jo ennestään kaapissa, sopii hyvin noihin molempiin.
Ja tietysti koruja, jotka tuovat sen viimeisen silauksen juhlatyyliini.




Näiden pohdintojen ja pitkän romaani postauksen myötä toivotan vilpittömästi
sydämeni pohjasta kaikille OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA ja kaikille isille