Tänään on paljon asiaa, ja olen kirjoittanut tästä aiheesta joskus aikaisemminkin, skippaa jos ei kiinnosta! Minun on pakko kirjoittaa..
Kommunikoinnista lueskelin ananan blogissa toissapäivänä. Päässäni alkoi sitten samantien raksuttamaan ja pyörimään kaikenlaiset asiat päässä turhan tiuhaan. Olenko liian huoleton? Pitäisikö jo huolestua? Kyllähän ne lapset oppii, mutta entä jos? Pitäisikö olla enemmän huolestunut? Mitä pitäisi tehdä?
Kysymyksiä kysymyksien perään, mutta ei liijemmin vastauksia. Rupesin sitten selailemaan nettiä, mikä ei aina ole niin kannattavaa! Koska silloin yleensä tuo kysymystulva kaksinkertaistuu päässä ja silloin tuntuu, että nyt tulee seinä vastaan, joka puolelta. Löysin kuitenkin tällä kertaa Lorupussin ja ajattelin hankkia meille sellaisen, Topille. Tai Topin kanssa näitä juttuja sitten tehdään, otetaan kortit avuksi arkeen, katsotaan onko apua. Mutta mutta..
Juttuahan Topilla tulee ihan valtavasti! Kokoajan se höpöttää kaikenlaista, mutta ongelmahan on se, että ei me ymmärretä mitä hän yrittää kertoa :( Joskus ymmärretään, joskus ei. Yleensä ei.
Selkeitä sanoja tulee nämä: Pappa, Mummi, Muumi, Isi (nämä tulevat selkeästi, että tyhmempikin ymmärtää). Sitten taas puolikkaita sanoja tulee hyvin paljon! Pa = pallo, Au = auto, Ma = mardariini, Kaka = veikka, Muumipappa = pappa, Muumimamma = mamma, Pikku Myy = myy, eipää = leipää jne. Yleensä Topin puheessa esiintyy sanoja, jotka ovat tavuja, yleensä ensimmäinen tavu, mutta hyvin usein myös se tavu voi olla sanan keskeltä tai lopusta. Tai sitten ensimmäinen kirjainpuuttuu. Tai yhdyssanoissa, Topi sanoo ainoastaan sen jälkimmäisen sanan, esim. tuo Muumipappa, Topi sanoo siitä vaan tuon Pappa, koska osaa sen sanoa hyvin!
Me iloitsemme jokaisesta uudestan sanasta, jonka Topi oppii. Vaikka niitä tuleekin todella harvoin, liian harvoin? Ne on ilonpäiviä kun tulee uusi sana Topin suusta, niinkuin tänään! Topi aloitti aamun, tulemalla herättelemään minua, töni siinä aikansa ensin minun kylkeen ja kun sai minut hereille, hymyili ja sanoi "Muumi", paremmin ei voisi päivä alkaa! Äiti ja isi saivat uuden sanan ja Topi sai katsoa jakson muumia ♥ Topi ymmärtää kyllä kaiken, jopa liiankin paljon ;) Kirjasta osaa näyttää, jos kysyy. Esim. Missä on koita? Tässä tilanteessa on junnattu paikallaan jo pitkäään. Hyvin pitkään. Yritämme lukea paljon kirjoja, joka päivä. Monta kertaa päivässä. Puhumme Topille lakkaamatta asioita, mitä nyt tehdään ja miksi, ja milloin ja miten.
2 vuotisneuvolassa, puheesta puhuttiin. Normaalisti seuraava neuvola olisi ollut 3 vuotiaana, mutta me menemme sinne Topin kanssa jo 2,5v. Helmikuuhun on pitkä aika. Tomin seuraava neuvola on 16.12, ehkä puhun siellä jo tästä Topin puheesta. Varmasti puhun. Viimeksi piti jo jutella, mutta oli sijainen, en viitsinyt hänelle, olisi pitänyt selittää kaikki alusta, en jaksanut. Mutta nyt olen miettinyt, että pitäisikö soittaa neuvolaan jo aikaisemmin, 16.12 on vielä pitkä aika.. Mutta toisaalta aika tuntuu nyt menevän todella nopeasti! Ehkä pitäisi, saisin ehkä häneltä jotain rohkaisevia sanoja.
Onko muilla lapsilla kehittynyt puhe hitaasti? Kävittekö puheterapeutilla? Minkä ikäisenä sinne pääsitte? Mitä siellä tehtiin?
Välillä syytän myös itseäni, vaikka tiedän että ei pitäisi, mutta mutta.
Olisiko pitänyt tehdä jotain toisin? Mitä tein väärin? - Tiedän itsekkin vastauksen, en varmasti yhtään mitään, Topilla vaan puhekehittyy hitaasti. Odotan vaan niin paljon, ja mieskin odottaa että Topilta alkaa tulemaan niitä sanoja enemmän ja että pystyisimme kommunikoimaan hänen kanssaan enemmän ja ymmärtäisimme! Arki olisi niin paljon helpompaa, jos ymmärtäisin itse mitä hän tarkoittaa. Kun monesti tulee yhteentörmäyksiä Topin kanssa, uhma yhdistettynä hitaaseen puheenkehitykseen ei ole todellakaan mikään helppo yhdistelmä. Toki Topi osaa paljon näyttää mitä tahtoo, mutta monesti tulee tilanteita jossa tekisi mieli hakata päätä seinään, tai hautautu peiton alle, itkeä, kun en vaan ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Hankalia tilanteita on paljon! Kaikkein eniten harmittaa Topin puolesta, kun hän niin kovasti, hyvin innoissan yrittää monta kertaa kertoa, jotain asiaa ja sitten me vanhemmat emme vaan ymmärrä :( Se on surullista.
Mutta kyllä meilläkin varmasti pian opitaan puhumaan, paljon vaan helpottaisi oloa jos tietäisi milloin, mutta sitä ei kukaan tiedä. Editysaskel voi tapahtua koska tahansa, se voi tulla ensi kuussa tai puolen vuoden päästä tai kuukautta ennen kolmevuotissyntymäpäiviä. Täytyy vaan toivoa, ja olla kärsivällinen, yrittää tehdä parhaansa, auttaa ja tukea. Ostaa Lorupussi ja kuvakortteja.
Päätän tämän vuodatuksen ananan viisaisiin sanoihin:
Tämä on vain yksi haaste muiden joukossa, lisää varmasti tulee elämän aikana.
Ei meilläkään Pinja puhunut Topin ikäisenä kun ehkä just tuommosia sanoa. Nyt on 2v8kk ja puhuu todella paljon. Pitkiä lauseita, sekä erikoisia sanoja, kyselee myös paljon "Mik tuo on?". En kyllä muista yhtään millon tuo sana arkku aukesi ja puhetta rupesi tulemaan. Oisko ollut 2v5kk meillä.
VastaaPoistaMeidän Walde on vasta ihan viime kuukausina oppinut puhumaan enemmän ja enemmän. Kesällä ei ollut käytössä kuin muutama sana ja nyt on monen sanan lauseita tullut ihan parin kk:n aikana. Joskus sanoista jää eka kirjain tai tavu pois mutta useimmista sanoista ei. Puhuu tosiaan monen sanan lauseita (esim. eilen sanoi "Ei anna Waltteri isille maitoa" ja ihan ymmärrettiin). Kuten blogissakin kirjoitin niin viime neuvolakäynnillä neuvolantäti tarttui puheeseen ja mennäänkin ensi vuoden alussa taas käymään, antoi kuitenkin tosiaan lokakuun lopusta aikaa ensi helmi-maaliskuuhun ettei ilmeisesti kovin huolissaan ollut. Jokainen lapsi kehittyy omassa tahdissaan eikä sitä voi millään kiirehtiä.
VastaaPoistaMun mielestä 3 v. on se raja jonka jälkeen laitetaan puheterapeutille, en ole kyllä ihan täysin varma.
Olet äitinä varmasti tehnyt parhaasi, ja hienoa kuin olet alkanut edistämään Topin puhetta lorukorteilla yms.satukirjat, laulut, lorut eli mitä enemmän lapsi saa tällaista altistamista varmasti kannattaa edistää (nimenomaan tavuttaminen ja rytmi). Ja se mikä itselläni on jostain jäänyt päähän niin niiden daa-daa sanojen korjaaminen oikeaksi. Eli koira on koira ei hau hau. Huomaan että meillä ainakin isovanhemmat menee tuohon lapsenkieleen mukaan mikä minua ärsyttää!!! Maito on maito ei mammaa;)
VastaaPoistaKaikki tulee varmasti ajallaan... Ja jos nyt oikein muistan niin kolmen vuoden rajapyykin jälkeen puheesta kannattaa kenties vähän alkaa juttelemaan jo neuvolan kanssa.
Puheliasta arkea;)
Ei huolta :) Kaksi tapausta lähipiiristä: poika täytti kolme eikä hänen puheestaan ottanut mitään selvää. Ja ihan tyyliin kuukauden sisällä alkoi tulemaan ihan selvää suomenkieltä ja sen jälkeen ei olekaan ollut hiljaa kuin nukkuessaan. ;) Eikä siis enää huomaa puheessa mitenkään, että oli viivästynyt. Toinen oli myös poika, joka on nyt 2½ ja on alkanut vasta edes "yrittämään" oikeita sanoja ja heti tulevat kerralla oikein. Ja sanotaanhan, että pojat oppii hieman myöhemmin puhumaan kuin tytöt.
VastaaPoistaItse äitinä tiedän kuinka helposti voi ottaa stressiä kehityksestä, mutta sitä puhetta tulee varmasti sitten kun hän siihen on valmis :)
Voimia! Kuulostat väsyneeltä :(
VastaaPoistaSoita ihmeessä neuvolaan niin saat tietää heidän mielipiteensä asiasta eikä tarvitse sitä sitten enää itsekseen pohtia! Siellä myös varmasti osataan kertoa mikä on normaalia ja kuinka kannattaa toimia. Ja kuten muiden kommentit osoittaa, puheenkehitys on todellakin niin yksilöllistä. Koeta olla turhaa stressaamatta!
Kiitoksia tsemppauksista! ♥
VastaaPoistaToukan äiti: Kyllä välillä väsymys painaa, kun tahtoisin niin kovasti ymmärtää mitä Topi yrittää kertoa, mutta kun en vaan osaa tuota vauvojen kieltä. Harmi, että vauva-suomi sanakirjaa ei ole vielä keksitty ;P
Moi!
VastaaPoistaEnsimmäistä kertaa täällä:) Asia on työni puolesta tuttu. Oletteko kuulleet tukiviittomista? Uskoisin, että juuri tässä tilanteessa hyötyisitte niistä valtavasti. Lapset oppivat yleensä hyvin nopeasti viittomat ja viittomien käyttö puheen tukena edistää myös puhekielen kehitystä. Lapsen on helppo ilmaista niitä asioita viittomin, joita ei osaa vielä sanallisesti tuottaa ja myös kiukunpuuskat vähenevät, kun kommunikointi helpottuu.
Neuvolan kautta voitte pyytää perheellenne viittomaopetusta (vaatii käsittääkseni puheterapeutin lähetteen), jonka siis kunta maksaa. Jos haluat lisää tietoa, laita vaikka blogini kautta meiliä:) Mutta suosittelen siis todella lämpimästi, on nimittäin helpompaa kuin kuvien käyttö.
Eikä siis tarvitse kyseessä olla mikään kielellinen erityisvaikeus vaan ihan viivästynytkin puheen kehitys. Puheen kehitykseen liittyviä asioitahan aletaan yleensä tutkia vasta yli 3-vuotiailla, sillä tätä nuorempien testaaminen on hankalaa. Mutta se ei siis tarkoita, etteikö puhetta tukevia keinoja kannattaisi jo aiemmin käyttää, sillä ajoittuuhan kielenoppimisen herkkyyskausi juuri tuohon ikään ja silloin tukitoimista on myös eniten hyötyä.
Ja juuri kaikki loruttelut ja tietysti lukeminen ovat myös kullan arvoisia!
Viittomiahan käytetään nykyään myös ihan pienten vauvojen kanssa (babysign)ja meidän 10kk ikäinen viittoo esim. kukka, kello, lamppu, syödä ja maito, ja kun kuulee kyseisen sanan, alkaa viittoa vastaavaa viittomaa:) On sitten hänkin "keskustelussa" mukana:)
Minulla ei ole minkään sortin kokemusta asiasta mutta halusin vaan rohkaista ottamaan neuvolaan yhteyttä ihan oman mielenrauhasi takia. Sitä vartenhan neuvola on että on mahdollisuus tukea saada! Sinänsä näen tilanteessa positiivisena sen, että uusia sanoja kuitenkin tulee hiljalleen ja poika yrittää tosi aktiivisesti käyttää puhetta -se on tosi hieno juttu ja lupaa hyvää! Täysin maallikkona siis totean asiaan, että en olisi vakavasti huolissani. Mutta ymmärrän siis huolesi ja kannustan jakamaan ajatuksiasi ammatti-ihmisen kanssa.
VastaaPoistaKaikkea hyvää toivottaen!
...kuten muutkin ovat tsempanneet: en usko, että sulla on aihetta huoleen. Uskon, että Topin puhe lähtee liikkeelle. Lorukortit ja sadut innostavat ja tekevät varmasti hyvää kielen oppimiselle. Tietty kannattaa keskustella neuvolan tädin kanssa jos asia painaa kovasti. Onko Topilla ikäistään juttukaveria, jolta saisi mallia puheeseen?
VastaaPoistaKuulostaapa tutulta. Tutulta kuulostaa äidin huoli, odotus ja iloitseminen uusista sanoista. Nyt alkaa kuitenkin äidin huoli meillä helpottamaan, kun pojalla (2v 7kk)puhetta nyt muutaman kk ajan alkanut tulemaan koko ajan enemmän ja enemmän. Edelleen paljon omia sanoja käytössä, välillä puhuu paljon pitkiä jorinoita mistä ei saa mitään selvää, mutta useimmiten saa itsensä puheella ymmärretyksi. Sanoja on jo paljon, mutta kaikista sanoista ei vieraammat saa selvää.. Poika on alkanut hakemaan oikeita sanamuotoja ja lauseet pitenevät päivä päivältä. Veikka on kuitenkin arka puhumaan vieraammille ja päiväkodissa Veikka ei puhu useinkaan muulloin kun tilanteissa, joissa on kahden aikuisen kanssa.
VastaaPoistaTopin ikäisenä Veikalla oli lähes samanlaisesti sanoja käytössä mitä kuvaat Topilla olevan. (Pa =pallo, Pi= Tuoppi (isoveljen lempinimi) Pappa= Muumipappa To= auto, äh= vesi)
Veikalla ollut useita korvatulehduksia ja nyt itsellä uutena huolena on, että kuuleeko lapsi kunnolla, kun usein kysyy hä? mitä? vai eikö ymmärrä mitä olen esim. sanonut tai kysynyt. Ja olisiko tämän takia puheen kehitys hitaampaa???
leevi lähti vajaa yhdenkäsnkuisena kävelemään. muutama viikko siitä eteenpäin ja hän jo juoksi. lastenlääkäri yksityisellä sanoi kun leevi oli 10kk, että saatte odottaa varmaan puhetta aika kauan.
VastaaPoistayksivuotiaana tuli äiti, kukka ja lamppu. sitten ne katosi. önisi vaan. kaksvuotisneuvolassa saatiin myös tuo tarkistusaika puolenvuoden päähän. tarhassa oli otettu puheeksi, että kun siellä käy terapeutti, niin saako hän jututtaa leeviä. sanoin että toki! leevi täytti kaksi maaliskuussa. kesäloma alkoi kesäkuun lopussa ja ei puhunut sanaakaan. tarhaan palatessa elokuussa oli ollut jo viikkoja semmonen meno, että oo jo hiljaa!
teki nämä perinteiset ja alkoi yhtäkkiä puhumaan. ei vissiin huvittanut vaan aiemmin. sen jälkeen on räpättänyt taukoamatta.
äitini on tarhassa töissä eikä stressannut ollenkaan, mä stressasin välillä koska kauhean moni uteli että eikö vieläkään puhu?!?
mutta olen kuullut tarinoita joissa vasta neljä vuotiaana on jaksettu ruveta lurittelemaan. kolme taitaa olla semmoinen ikä, jolloin sitten ohjataan sinne puheterapeutille, vähän varmistelemaan ettei ole huolta huomisesta. mua ei suuresti huolettanut kun muutama sana oli tullut yhden vuoden iässä. ja hyvältä nuo teidänkin tavuttelut vaikuttaa. :) pikkuhiljaa.
en olisi ollenkaan huolissani!