Nyt viikkoja on kertynyt taas lisää, joten taas on vuorossa masukuulumiset!
Huomenna tulee täyteen jo viikot 28+0!
Hurjaa, että viikkoja on jo noin paljon,
mutta toisaalta.. Alan olla jo aika malttamaton, haluaisin jo vauvan syliin ja
oman olo paremmaksi. Viime viikkoina oma olo laskenut kuin lehmän häntä.
Valitettavasti. Nivuset napsuvat, lonkat paukkuvat ja selkä huutaa hoosiannaa!
Illalla on vaikea saada unen päästä kiinni,
kun tuntuu että missään asennossa ei ole hyvä nukkua.
Oi miten ihana loppuodotus tästä tuleekaan.
Millaisessahan kunnossa olen marras-joulukuussa?
Supistuksetkin ovat kiusanneet jo kuukauden päivät.
Tässä raskaudessa niitä on tullut selvästi herkemmin,
ei tarvitse mennä kuin kyykkyyn, niin jo supistaa.
Joskus kipeästi ja joskus kivuttomasti.
Aika usein kuitenkin kipeästi.
Ne menevät sitten levossa onneksi yleensä ohi,
mutta viime lääkärineuvolassa, viime viikolla sain kuulla.
Että supistukset ovat tehneet tuhoja!
Kohdunsuu oli lyhentynyt 1cm ja kohdunsuu oli pehmentynyt.
Toki uudelleen synnyttäjillä
voi hyvinkin olla jopa kohdunsuu auki muutamia senttejä ja silti voi mennä raskaus yli,
joten eihän se vielä mitään kerro. Kuitenkin vähän säikäytti, ja olen yrittänyt nyt levätä mahdollisimman paljon, mutta aina se lepokaan ei auta,
kun supistaa lepotilassakin kipeästi.
Olen menossa nyt ensi viikolla
uudestaan neuvolalääkäriin ja katsotaan uudestaan tilanne,
toivottavasti nyt ei ainakaan pahempaan suuntaan olisi mennyt.
En tahdo joutua sairaalaan (niinkuin Tomista jouduin) tai vuodelepoon.
Kilpirauhaskokeissa olen käynyt myös tässä masupostauksien välillä.
Arvot olivat laskeneet! Eli lääkkeet ovat tehonneet toivotulla tavalla.
Väsymykseni ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään, mutta ihmekkös tuo
kun yöt ovat katkonaisia. Sydämentykytykset ovat kuitenkin helpottaneet!
Ensimmäinen päivä lokakuuta olemme Jussin kanssa järjestäneen niin,
että pojat menevät isovanhempien hellään huomaan, yökyläilemään.
Me sitten suuntaamme ostamaan viimeisiä vauvatarvikkeita ja
viettämään laatuaikaa, ennen vauvan syntymää :)
Vaikka kipuja on ja en tunne enää oloani, mitenkään virkeäksi
ja viikkoja on vielä (toivottavasti) monta, monta edessä.
Silti koitan nauttia jokaisesta hetkestä, ja ottaa ilon irti tästä raskaudesta,
koska tämä on todennäköisesti viimeiseni..♥
MUKAVAA VIIKONLOPPUA!
Ps. Edellisen masupostauksen voit lukea tästä.
Musta on tosi mielenkiintoista lueskella näitä raskauspostauksia, kun itse olen melkein samoilla viikoilla. Täällä tulee 26+0, joten hieman perässä tullaan :)
VastaaPoistaSulla on hurjan kaunis ja pieni masu ♥
Paljon tuttuja ajatuksia. Mulla myös selkä on alkanut kipuilemaan. Edellisessä raskaudessa ei ollut mitään ongelmpia, mutta nyt alaselkä on välillä todella kipeä. Suppareita tulee silloin kun on kiire ja liihottaa paikasta toiseen. Mulla ne ei kuitenkaan ole kipeitä, vaan pelkästään vatsa kovettuu. Silloin kuitenkin täytyy hieman tahtia höllätä, kun tuntuu epämiellyttävältä.
jopas on kasvanut viime kerrasta!:)mutta onhan noita viikkojakin jo kivasti!itse koitan kanssa nauttia täysillä tästä kolmannesta odotuksesta, jos onkin viimeinen, vähän haikein mielin!:)
VastaaPoistatoivottavasti kohdunsuulla ei ole tapahtunut lisää muutoksia,varmasti säikäyttää tommoinen!
Hienoa, että menee hyvin :) Ja masu kasvaa :)
VastaaPoista(Liian nopeat sormet - hyvin kommentillani tarkoitin etenkin kilpirauhaslääkityksen tehoamista ja sitä että raskaudessa ei ole tullut mitään komplikaatioita! En sitä että menee hyvin kun on kipuja.)
VastaaPoistaEi ole varmaan niin helppoa kyllä levätä kahden pojan kanssa?!
VastaaPoistaTsemppiä odotukseen ja toivotaan, että et joudu vuodelepoon.
Voih, kuinka ihana masu! Mulle kans ;) Toivotan oikein hyviä vointeja ja jaksamista loppuraskauteen!
VastaaPoista-Satu-: Kiitos! ♥
VastaaPoistaVoimia sinullekkin selkäkipujen kanssa, mukavia ne ei kyllä ole :/
karita: Joo kyllä se on pikku hiljaa tuosta alkanut kasvamaan! :) Toivotaan tosiaan, että muutosta ei olisi tapahtunut kohdunsuulla.
Toukan äiti: Tuo on kyllä pääasia, että kilpirauhaslääkkeet tehoaa, inhottavat sydämentykytykset ovat poissa. Jotain hyvää sentään! :)
Janica: No ei se aina olekkaan helppoa :/ Mutta onneksi meillä molemmat pojat nukkuu vielä toistaiseksi päiväunet, joten saan päivällä levätä ja he leikkivät paljon keskenään, joten voin myös päiväsaikaan pistää pitkäkseni sohvalle, kun pojat leikkivät huoneessaan, jos tuntuu siltä :) Ja kun isi pääsee töistä puoli viisi, niin tää äiti lepäilee ;) ja onneksi mummit ja papat tossa lähellä, jotka auttaa jos tarve tulee! :)
miitu: Kiitos ♥