Masupostaus

En ole vielä yhtään masupostausta tehnyt, ja
kun viikkoja on kertynyt jo mukavasti 24+4, niin nyt olisi korkea aika! :)

Alkuraskauden pahoinvointi ja suurin väsymys alkoivat helpottamaan tuossa vähän ennen puoltaväliä. Vieläkin tosin aamuisella saattaa vähän kuvottaa, jos aamuja ei aloita rauhallisesti.
Minullahan todettiin kilpirauhasenvajaatoiminta, jos johtuen olen ollut todella väsynyt.
Päiväunet on pakko ottaa joka päivä, muuten ei jaksa mitenkään koko päivää.
Toisen torkut otan yleensä sitten, kun Jussi tulee töistä kotiin, mutta siltikin
unta riittää vielä hyvin öihinkin, voisin siis nukkua melkein kellonympäri! :D
Tälläistä väsymystä en ole kokenut yhdenkään aikaisemman raskauden kohdalla.
Mutta varmaan tuolla sairaudella on oma osuutensa asiaan..?

Muuten olen kyllä voinut oikein loistavasti. Mitä nyt välillä masu muistuttelee supistuksilla
ja liitoskivuilla, jos ei muista levätä tarpeeksi päivänaikana. Täytyy välillä muistaa relata,
eikä aina vaan tehdä ja touhottaa! :)

Ultria minulla on takana jo viisi (varhaisultra, jossa tarkistettiin raskauden kesto, niskapoimu-ultra, ensimmäisessä lääkärineuvolassa ultrattiin, rakenneultra ja yksi ylimääräinen ultra, kun kävin lääkäriä tapaamassa tästä kilpirauhasenvajaatoiminnasta). Mukava kun on näinkin tiheästi päässyt pikku kaveria moikkaamaan! ♥ Parin viikon päästä on taas ultra tiedossa, kun menen toiseen lääkärineuvolaan.

Masu on vielä aika pikkuinen. Vähän jos on löysempään vaatetta päällä, niin ei välttämättä edes raskausmasua huomaa, jos ei osaa katsoa tai ei tiedä. Joskus jopa unohdan olevan raskaana, kun
masu ei ole (vielä) tiellä! :D Mutta onneksi iltasella alkaa aina sellaiset jumputukset masussa, että ne pudottavat mut kyllä maanpinnalle, että siellä masussa todella joku kaveri majailee ♥





Kiloja on tullut nyt maltillisesti kuusi kiloa.
Ensimmäisestä raskaudesta tuli yhteensä 20kg ja toisesta raskaudesta 15kg.
Onneksi nuo kilot ovat tippuneet myös yhtä helposti kuin ovat tulleetkin,
kiitos geenit! ♥ Siksi en paljon jaksa stressata tuosta painosta, tulee mitä tulee.
Ne lähtevät kuitenkin (minulla) erittäin helposti pois.

Pojille ollaan kovasti juteltu, että äidin masussa on vauva ja meille tulee vauva tänne kotiin,
kun tulee joulupukki ja maassa on lunta. Pojat pussailevat ja silittävät masua kovasti.
Topi kyselee monta kertaa päivässä "Missä vauva?" ja sitten silitetään masua ♥

Tuleva synnytys on ollut jo paljon mielessä. Sanonta "tieto lisää tuskaa", pitää todella paikkansa!
Kun tietää, mitä on tulossa. Osaa pelätä sitä jo ihan eri tavalla, esikoisen kohdalla en pelännyt yhtään, kun ei tiennyt mitä oli tulossa ja en hankkinut sitä tietoa, ihan juuri sen vuoksi, koska
halusin mennä avoimin mielen synnyttämään, mutta nyt kun on kaksi synnytystä takana, niin tiedonmäärä on jo toista luokkaa. Kaksi erinlaista kokemusta. Molemmat eivät niin kovin miellyttäviä kokemuksia ole olleet. Muutamista asioista täytyy keskustella vielä lääkärin kanssa. Olen tarkoituksella yrittänyt siirtää ajatusta; synnytys pois mielestä, koska siihen on vielä pitkä aika, mutta siltikin se väkisin välillä tunkee ajatuksiin ja varsinkin uniin! Mutta, eiköhän tämä tästä, kunhan saan jutella lääkärin kanssa hieman tulevasta.

Tämä raskauden keskivaihe on kyllä mukavaa aikaa kaikenkaikkiaan, vielä ei ole niitä pahoja loppuajan liitoskipuja, masu ei tiellä ja muutenkin olo tuntuu suhteellisen pirteältä! :)
Nyt nautitaan ja levätään, kohta ne kivut kuitenkin alkavat!