Kaikki alkoi oikeastaan jo vuonna 2009, kun menin sydämentykytysten takia lääkäriin. Odotin tuolloin Tomia n. rv 12. Oli huono olo, väsytti ja heikotti. Sydänhakkasi levossakin 120 kertaa minuutissa. Lääkäri oli tuolloin töykeä naishenkilö, joka ei selvästi halunnut tutkia minua, ainakaan kunnolla. Otti testejä ja EKG (sydänfilmi), lopulta totesi minulla olevan paniikkihäiriökohtaus ja passitti kotiin lepäämään. Sain kotiin vielä paperin verikokeen tuloksista ja siellä yksi kohta jäi kaivelemaan mieltäni. Yksi koetulos oli merkitty tähdellä. Selvitin mikä verikoe oli kyseessä ja mikä arvo kuuluu olla. Arvon olisi pitänyt olla alle 4 ja minulla se oli kuusi. Otin tämän puheeksi neuvolassa, sijainen katsoi paperia ja totesi sen olevan normaali. Se ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, vaan seuraavassa neuvolalääkärissä kysyin vielä asiaa ja tulos oli, normaalia on! Annoin asian olla..
Sydämentykytyksiä tuli ja meni. Ne välillä kaivelivat mieltäni, mutta ajattelin että ne johtuu väsymyksestä. Ovat normaaleja, niinkuin lääkäri sanoi.
Välillä tykytykset ovat olleet poissa ja välillä ne ovat taas palanneet takaisin. Nyt sitten kun tuli taas raskaaksi toukokuussa 2011, niin kesällä ne palasivat taas mukaan kuvioihin. Otin asian puheeksi neuvolassa rv 15 kesäkuun lopulla. Neuvolatäti laittoi heti lääkärille tietoa asiasta. Että tutkitaan asia. Mitään ei kuitenkaan kuulunut heinäkuussa. Menin sitten normaalisti neuvolaan 17.elokuuta. Otin ensimmäisenä puheeksi tykytykset, ja silloin neuvolatäti meni kalpeaksi ja sanoi hiljaa: "Eikö kukaan ole sulle soittanut?" Ei ollut. Lääkäri oli unohtanut infota minua asiasta, että oli määrännyt kokeita, eikä ollut edes kirjoittanut niistä lähetettä. Onneksi neuvolatäti kirjoitti lähetteen ja menin heti perjantaina kokeisiin, kun flunssa helpotti hieman. Otettiin paljon verikokeita ja EKG. Sitten jäin odottelemaan tuloksia. Ajattelin, että eivät tule ennen viikonloppua, oli jo kuitenkin perjantai. Mutta kappas! Iltapäivällä soi puhelin, lääkäri soitti tuloksista.
Kilpirauhasenvajaatoiminta
Vihdoin sairauteni oli saanut nimen! Helpotus valtasi minut. Lääkäri määräsi minut heti apteekkiin, josta saisin lääkkeet ja ne piti aloittaa heti, koska vauvakin tarvitsee kilpirauhashormoonia ja kroppani ei pysty sitä tarpeeksi nyt tuottamaan. Hän halusi vielä henkilökohtaisesti tavata minut ja jutella, ettei minulle jäisi ns. paha maku suuhun. Olihan kohdallani vitkuteltu tämän asian kanssa tuhottoman kauan. Tiistaina kävin vielä lääkäriä tapaamassa ja sovimme yksityiskohdista miten tästä eteenpäin, kurkkasimme myös vauvaa ja hän jakseli masussa oikein hyvin, painoarvio oli 23+3, 617g. Pikkuinen ♥
Mutta nyt laitetaan lääkitys kohdilleen ja toivottavasti tämä olokin tästä alkaa pikku hiljaa helpottumaan! :) Sydämentykytykset, älytön väsymys ja mielialanvaihtelut..
Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa löytynyt, sairaus on tuttu ja odotettu. Koska meidän suvussa tämä sairaus on vähän sukuvika naisilla. Osasin odottaa ja valmistautua, että minullekkin se joskus tulee :)
http://www.ess.fi/?article=337726
"Lääkäreitä on syytetty myös vitkuttelusta, kun tauti on toisinaan testattu vasta viimeisenä. "
Hienoa, että viimein sait diagnoosin ja saat nyt tarvitsemaasi apua!
VastaaPoistaHieno uutinen!
VastaaPoistaMulla lähipiirissä myös tuota ja jokseenkin tunnistin jo tuosta alkutekstistä mistä kyse.. Onneks sait nyt apua, mut kurjaa ettei aiemmin tutkittu tarkemmin. Tossahan on sekin, että voi muuttua liikatoiminnaksikin. Ja niitä arvoja tosi hyvä seurata. Kyllä joskus ihmetyttää, että mistä lääkäreille palkka maksetaan tai miten jotkut reagoi paremmin näihin asioihin kuin mitä toiset..
VastaaPoistaHuh, kestipä kauan saada selville, mistä kaikki johtuu. Kilpirauhasen toimintahäiriöt tuntuvat olevan yllättävän yleisiä ja olen kuullut niiden aiheuttavan lapsettomuutta. Sun kohdalla ei onneksi sitä ole :-) Tsemppiä raskauteen ja uuteen diagnoosiin totuttelemiseen!
VastaaPoistaMulla myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Todettiin ihan sattumalta kun tutkittiin muita juttuja. Oireita ei siis kai ollut(olin kyllä juuri saanut Danskun).
VastaaPoistaPerhanan Lahti sanon minä! Onneksi vihdoin sait avun, mutta mielestäni asiaan olisi varmaan voitu aikaisemmin puuttua ja vaikka kontrolloida noi arvot raskauden jälkeen sillon aikaisemmin kun kokeita otettiin. Ei ne verikokeet NIIN paljoa Lahdelle maksa hemmetti!
VastaaPoistaTsemppiä odotukseen ja kiva, että masussa pikkuinen voi hyvin :)
Moikka,
VastaaPoistavarmasti tieto helpotti omaa olotilaa.
Mukavaa loppuodotusta ja voimia arjen pyöritykseen!
T:Saara
Pakko mainita, että ilmeisestikin tarkoitit KILPIrauhashormonia, ei keltarauhashormonia! :) t. Apteekin täti :)
VastaaPoistaKiitos tarkkasilmäiselle Apteekin tädille, korjaan tuon! :)
VastaaPoistaHienoa, että syy viimein löyty, nyt vain tsemppiä sen kanssa elämiseen. :)
VastaaPoistaVoi kamala :( Onneksi olet saanut lääkityksen vihdoin ja hyvä ,että pieni voi hyvin :)
VastaaPoistaMinullakin on kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkkeitä olen syönyt toukokuusta.Hyvin,hyvin hiljaa ovat arvot ruvenneet laskemaan,mutta oma vointi on edelleen lähes sama..
Hyvää vointia loppuodotukseen.
T:satunnainen lukija joka ei ole ennen kai edes kommentoinut
Mullakin on kilppari, ollut jo yli kymmenen vuotta. Muista vaan olla kärsivällinen ja jaksaa etsiä se oikea annostus, se voi olla hyvinkin hienosäätöä (tyyliin, 3/4 tablettia on eri asia kuin 1/2). Mut sit kun lääkitys saadaan kohdalleen, olo kohenee valtavasti. Mä tiedän kokemuksesta ;) Tsemppiä ja mahtavaa, että se nyt löydettiin ja hoidetaan lääkityksellä kuntoon! Ja voi ihanaista pikku tulokasta....
VastaaPoistaOnpas ihmeellistä että asiassa on vitkuteltu. Multa on työterveydessä aina ensimmäisenä epäilty tuota ja mitattu kilpirauhasarvot jos olen väsymystä valitellut. Itse olen kyllä aina tiennyt että ne on todennäköisesti normaalit ja vika on esim. rauta-arvoissa. Mutta hyvä että asia on nyt seurannassa!
VastaaPoistaSanna