tiistai 19. lokakuuta 2010

Murheenkryyninä kääntyminen

Ensi viikolla sitä saa taas vakuutella neuvolatädille, että oma lapsi on ihan normaali kehittyvä lapsi, eikä hänessä ole mitään vikaa ja että tiedän sen koska olen lapselleni "vaatimattomasti" äiti.

Meillä nimittäin molemmat pojat ovat olleet hitaita liikkeelle lähtiöitä. Uudet taidot on pidetty pitkään piilossa ja kun niitä vähiten odottaa, pojat ovat ne paljastaneet. Mutta niitä ei ihan kenelle tahansa näytetä. Esimerkiksi, neuvolatäti kuuluu tähän joukkoon, jolle taatusti ihan helpolla uusia taitoja, ei näytetä! Tämän takia, äiti on joutunu suuriin vaikeuksiin, yrittäessään kertoa, että lapset ovat liikkuneet kotona ja ovat näin ollen ihan normaaleja. Väännöt ovat olleet välillä kovia! Joskus on hävitty, joskus on voitettu. Esikoisen kohdalla hävittiin monet kerrat, eihän esikoista odottava äiti tiedä neuvolan mukaan, mistään mitään. Nyt toisen lapsen kohdalla, on osannut pitää paremmin puoliaan, kun on jo kokemusta.

Vihaan kaikkia niitä taulukoita, sääntöjä,ja käyriä joita niin monessa neuvolassa, neuvolatädit tuijottaa, ihan liikaa. Ne ovat kyllä hyviä antamaan suuntaa, mutta liikaa niitä ei tulisi tuijotella. Lapsi on ihana oma yksilönsä ja sitä tulisi kunnioittaa. Toiset kehittyvät nopeammin ja toiset hitaammin. Toiset ovat pullukoimpia ja toiset sirompia. Toiset avaavat sanaiset arkkunsa aikaisemmin ja toiset myöhemmin. Jokainen on omanlaisensa ja se on juuri se rikkaus tässä maailmassa, jota ei pidä unohtaa!

Mistä kaikki sitten johtuu? Murheenkryyninä on ollut "kääntyminen".

Topi oppi taidon "myöhään" (täytyy todeta tähän väliin, että neuvolassa puhutaan aina, että Topi oppi myöhään sitä ja tätä, mutta todellisuudessa ihan sallittujen rajojen sisällä ja Tomin kohdalla ihan sama juttu) Hän oli näin pikaisella mietinnällä 7kk, kun alkoi kunnolla kääntyilemään. Kävimme fysioterapialla, emme tehneet harjoituksia kotona, hyi meitä huonoja vanhempia! Mutta Topi oppi kääntymään, kun itse halusi ja oli siihen valmis.

Nyt sitten Tomilla on tämä sama kääntyminen, tuottanut harmaita hiuksia äidille. Tomi on maanantaina 25pvä 9kk ja kääntyminen ei onnistu, ei sitten millään. Taas olemme käyneet fysioterapialle, olemme tehneet tällä kertaa myös harjoituksia kotona. tosin olemme niiden harjoitusten tekemiset nyt lopettaneet jo aikoja sitten. Fysioterapiakin on lopetettu, koska siellä oli todella ilkeä täti, joka ei kuunnellut meitä vanhempia yhtään, vääntelijä ja käänteli Tomia. Tomi huusi naamapunaisena ja itki sydäntä särkevästi, kun ei ollut yhtään kivaa :( Kääntyminen ei silti onnistu, eipä tuo meitä vanhempia haittaa, eikä tunnu haittaavan Tomia itseäänkään, mutta neuvolassa voidaan olla eri mieltä...

Olen tässä nyt miettinytkin jo puolustuspuheenvuoroa, millä puolustan ensi viikolla omaa lastani, neuvolatätiä vastaan. Saa nähdä kuinka käy..

Ehkä Tomi ei käänny koskaan, ehkä hän oppii sen paljon myöhemmin, mitä väliä!
Hän osaa paljon muita juttuja, joista olen enemmän kuin ylpeä!

* Istuu tuetta
* Pakittelee paikasta toiseen
* Pyörii napansa ympäri
* Tukeutuu käsien varaan ja kohottaa yläkroppaa
* Hyvät kädentaidot mm. pinsettiote
* ja nauraa tämä poika osaa! :D

Äiti kiittää ja kuittaa!

Hyvää tiistaipäivää! :)

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä neuvolaan! Varmasti ärsyttävää tuollainen, varsinkin jos opitut asiat kuitenkin on opittu sallittujen rajojen sisällä. Jokainen ajallaan <3

    Meillä molemmat ovat olleet kovin hätäisiä liikkujia. Kasvua on toisinaan seurattu tiiviimmin erityisesti esikoisella vaikka todella tasaisesti kasvaa omaa käyräänsä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Kyllähän se on suunnattoman ärsyttävää, että juututaan tuohon yhden taidon puuttumisen tuijottamiseen ja unohdetaan kokonaan ne jo opitut taidot :(

    Tuokin on vähän hassua, että seuraillaan painoa, vaikka kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, toiset on vaan pienempiä :)

    VastaaPoista
  3. Yritä vaan olla välittämättä, vaikka varmasti se vaikeaa onkin.
    Osa terveydenhoitajista jumiutuu aivan naurettaviin asioihin näkemättä kokonaiskuvaa ja lasta yksilönä. Johonkin pitää aina puuttua, meilläkin toinen lapsista on liian pieni ja toinen liian suuri... Vanha neuvolantäti mittasi aina niin monta kertaa peräkkäin, että sai lukeman, joka näytti hyvältä käyrillä...
    Ja tiedän kyllä muitakin lapsia, jotka ovat 8kk ikäisinä alkaneet kääntyillä, nou hätä. :)
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Emmi: Kiitos! :) Pyrinkin yleensä sulkemaan korvani noilta neuvolatädin höpinöiltä, koska tiedän että Tomi on ihan normaali lapsi ja kasvaa omaa tahtiaan :)

    VastaaPoista

Kiitos että jätit kommentin <3