Herkkiä tunteita

Itkua, kyyneliä ja herkkiä tunteita.

Tästä äidistä on tullut todella herkkä.
Ensimmäisen synnytyksen jälkeen en ollut läheskään näin herkkä,
mutta nyt toisella kertaa jo paljon paljon, paljon herkempi, pienet
jutut tuntuu kirvoittavan kyyneleet silmiin, rakkauselokuvia ei voi
katsoa ilman että on varustautunut isolla paketilla nenäliinoja.
Vähän aika sitten katsoin elokuvan Ps. Rakastan sinua



Elokuva sai minut itkemään ihan toden teolla, vaikka olen nähnyt
tämän monta kertaa! Mieskin katsoi vierestä, ehkä vähän huvittuneena, että mitä toi eukko nyt oikein pillittää? :D Tämä kuva saa vaan aina tunteet nousemaan pintaan, vaikka olen nähnyt tämän jo useamman kerran.

Niin kaunis elokuva, jos joku ei vielä ole nähnyt, kannattaa katsoa! ja varautua paketilla nenäliinoja, jos on yhtään herkkääsorttia.

Eilen katsoin taas kerran lempiohjelmaani Kadonneen jäljillä
ja taas itkettiin.



Tarina kahdesta sisaruksesta, jotka sota erotti.
Todella koskettava.

Tänä aamuna sain taas kaivella nenäliinoja esiin, kun lueskelin blogeja.
Ninan Onni, Alkuraskauden ultra, en voinut hillitä itseäni.
Kauniisti kirjoitettu ja kaikki oli hyvin.
Hassua sinällään, en tunne kyseistä blogin kirjoittajaa,
mutta silti hänen kirjoituksensa saavat aina tunteita nousemaan pintaan :)

Vauvakuume nosti taas voimakkaasti päätänsä, heti luettuani tekstin täytyi
rientää vaatehuoneeseen, kaivaa poikien vauvanvaatteita pahvilaatikosta esiin ja
yrittää epätoivoisesti nuuhkia, josko niissä olisi jäljellä vielä sitä ihanaa vauvatuoksua, eipä ollut :( Mikä pettymys! Miksei sitä vauvatuoksua voi purkittaa?

Piti vähän katsella myös poikien vauvakuvia, ja taaas vuodatettiin muutamat kyyneleet, ovatko pojat muka olleet joskus noin pieniä? Miksi lapset kasvaa niin äkkiä? Eikö ne voisi olla aina pieniä?

















Tunteikasta keskiviikkoa kaikille!