keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Herkkiä tunteita

Itkua, kyyneliä ja herkkiä tunteita.

Tästä äidistä on tullut todella herkkä.
Ensimmäisen synnytyksen jälkeen en ollut läheskään näin herkkä,
mutta nyt toisella kertaa jo paljon paljon, paljon herkempi, pienet
jutut tuntuu kirvoittavan kyyneleet silmiin, rakkauselokuvia ei voi
katsoa ilman että on varustautunut isolla paketilla nenäliinoja.
Vähän aika sitten katsoin elokuvan Ps. Rakastan sinua



Elokuva sai minut itkemään ihan toden teolla, vaikka olen nähnyt
tämän monta kertaa! Mieskin katsoi vierestä, ehkä vähän huvittuneena, että mitä toi eukko nyt oikein pillittää? :D Tämä kuva saa vaan aina tunteet nousemaan pintaan, vaikka olen nähnyt tämän jo useamman kerran.

Niin kaunis elokuva, jos joku ei vielä ole nähnyt, kannattaa katsoa! ja varautua paketilla nenäliinoja, jos on yhtään herkkääsorttia.

Eilen katsoin taas kerran lempiohjelmaani Kadonneen jäljillä
ja taas itkettiin.



Tarina kahdesta sisaruksesta, jotka sota erotti.
Todella koskettava.

Tänä aamuna sain taas kaivella nenäliinoja esiin, kun lueskelin blogeja.
Ninan Onni, Alkuraskauden ultra, en voinut hillitä itseäni.
Kauniisti kirjoitettu ja kaikki oli hyvin.
Hassua sinällään, en tunne kyseistä blogin kirjoittajaa,
mutta silti hänen kirjoituksensa saavat aina tunteita nousemaan pintaan :)

Vauvakuume nosti taas voimakkaasti päätänsä, heti luettuani tekstin täytyi
rientää vaatehuoneeseen, kaivaa poikien vauvanvaatteita pahvilaatikosta esiin ja
yrittää epätoivoisesti nuuhkia, josko niissä olisi jäljellä vielä sitä ihanaa vauvatuoksua, eipä ollut :( Mikä pettymys! Miksei sitä vauvatuoksua voi purkittaa?

Piti vähän katsella myös poikien vauvakuvia, ja taaas vuodatettiin muutamat kyyneleet, ovatko pojat muka olleet joskus noin pieniä? Miksi lapset kasvaa niin äkkiä? Eikö ne voisi olla aina pieniä?

















Tunteikasta keskiviikkoa kaikille!

7 kommenttia:

  1. Mä olen aina ollu herkkä tv-ohjelmien suhteen, mutta kyllä lapsen saaminen on herkistänyt lisää. Itkin raskaana ollessa leffateatterissa kun oltiin katsomassa Joulutarina-elokuvaa...
    Tuo P.S. I love you on kyllä yksi pahimmista itkuleffoista ikinä! Mulla on se DVD:llä mutta katoin kuitenkin sen kun tuli pari viikkoa sitten ja itkin paljon... On kyllä hyvä leffa jos itkeminen ei haittaa! =D

    VastaaPoista
  2. Nannaliini, olet ihana ♥♥♥

    Ja hei, mäkin katsoin pari viikkoa sitten P.S. I love you -leffan. Ja itkin alusta loppuun, hetkittäin ihan hulluna :D Meilläkin miestä vähän huvitti, vaikka yrittikin lohduttaa (mutta huomasi että se vaan saa mut itkemään entistä enemmän ;).

    VastaaPoista
  3. Joskus tekee niin hyvää itkeä :) Siis juurikin tuollaisia onnen ja tunteellisuuden kyyneliä. Mä myös itken lähes aina tuolle Kadonneen jäljillä -ohjelmalle! Laitoin tuon PS. I Love You -leffan boksille - hyvä tietää, että se on itkuleffa niin tiedän katsoa sen joskus kun saan ihan omassa rauhassa katsoa ja itkeä ja elää mukana ;)

    VastaaPoista
  4. Vauvakuumeen kanssa on kyllä hankala elää, kun mielessä pyörii lähinnä vauvat ja esimerkiksi minäki tunaroin tänään 2 kertaa kaupan kassalla visakortin kanssa ja yhessä välissä pyöräillessä vaan yhtäkkiä en osannu pyöräillä. En tajua.. Ovuloin ja ollaan yritetty, johtuneeko siitä? Ajatukset vähän muualla sitten.. Jospa tärppäis. :) Hankalaa vaan, kun en viitti ääneen oikein sanoa, että vauvakuume ja yritetään. Pakko pitää matalaa profiilia, ainaki yrittää. Blogissa myös, kun nuo sukulaiset käy lukemassa, mutta tuskinpa ne täältä asti käy tutkimassa. :) Joten tässä nyt myönnän. Peukut pystyssä kaikilla meillä, että tärppäis. <3

    VastaaPoista
  5. Mä oon aina ollut suht herkkä ja itkenyt koskettavia elokuvia katsoessa. Nyt lapsen saamisen myötä oon vaan entistä herkempi ja huomaankin usein kauniita postauksia lukiessa kyynelten kihoavan silmiin :)

    Pakko sanoa ton P.S. I Love You-elokuvan olevan hyvä, mutta kirja on vielä miljoona kertaa parempi ja itkettää vielä enemmän :D

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia <3 Mun lempparipoikia :-)

    Mä vollotin kanssa katsoessani tuota Kadonneen jäljillä. :D

    VastaaPoista
  7. Minusta on kanssa tullut lasten myötä ihan superherkkis. Itken milloin missäkin. Kadonneen jäljillä en vois edes katsoa.

    VastaaPoista

Kiitos että jätit kommentin <3