keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Synnytyskertomus

Hirveästi ei ole kirjoitettavaa, mutta koitan nyt kuitenkin vähän tarinaa tähän laittaa.

11.12.2011 olimme vielä illalla miehen siskon luona syntymäpäivillä.
Kotiin lähdettäessä alkoi kamala lumipyry, piti ajaa todella hiljakseltaan.
Siinä matkan aikana tuli muutama supistus, mutta ajattelin sen johtuvan automatkasta.
Loppuvaiheessa pitkä istuminen oli aiheuttanut minulle herkästi supistuksia.
Kotiin kun pääsimme, laitettiin pojat nukkumaan ja
ruvettiin katselemaan telkkaria Jussin kanssa.

Siinä tuli muutama napakka supistus.
Leikilläni sanoin, Jussille että lähdetään nukkumaan
varmuuden vuoksi, kun on vähän outo olo.
21.00 menimme nukkumaan.

Päivä vaihtui 12.12.2011

Heräilin yön aikana muutaman kerran supistuksiin.
Ne eivät kovin kipeitä olleet,
mutta heräsin niihin kuitenkin joka kerta.
Mutta koviin supistuksiin heräsin kunnolla,
3.00 ja mikä ihmeellisintä, samalla hetkellä myös
Tomi alkoi huutamaan huoneessaan hysteerisesti.
Aavisti, että äitiin sattuu?
Kun supistus meni ohi, kävin Tomia lohduttamassa.
Kellottelin supituksia ja niitä tuli noin 6-8 minuutin välein.
Herätin Jussin ja vinoilin, että nyt taitaa tulla sulle vapaapäivä ;)
Raukka ei ollut nukkunut oikein koko yönä. Oli ruvennut jännittämään niin paljon.
Käskin vähän tankata unta, jos nyt tulee lähtö.
Kävin suihkussa ja menin olohuoneeseen sohvalle lepäilemään.
Infosin äitiäni, että tänään taitaa tulla lähtö sairaalaan.
Kärvistelin siinä sitten jonkun aikaa supistusten kanssa.
Ajattelin, että pitäisi alkaa pakkaamaan tavaroita valmiiksi,
mutta jalat eivät oikein enää tässä vaiheessa jaksaneet kantaa.

6.07 soitin äidilleni, että hän voisi lähteä tulemaan hakemaan poikia yöhoitoon.
Käskin Jussin myös nousemaan suihkuun.
Sen jälkeen hän rupesi laittamaan tavaroita kasaan,
minä huutelin sohvalta ohjeita.
Äitini saapui vähän vaille 7.
Jussin kanssa pukivat pojille vaatteet päälle
ja sen jälkeen Jussi auttoi minulle vaatteet ylle.
Lähdin hitaasti tallustamaan rappusia alas.
Ulos, kun pääsin tuntui että nyt menee jalat alta,
äiti tuli sitten viereeni ja talutti minut autoon istumaan.

Auton lasit olivat hieman jäässä, en ole koskaan Jussin nähnyt raaputtavan niitä yhtä nopeasti ;)

Äitini otti sitten pojat ja he lähtivät ajelemaan mummolaa kohti.
Me Jussin kanssa sairaalaan.
Kello oli aika tarkalleen 7.20 ja ihana aamuruuhka!
Se oli elämäni kauhein automatka.
Pidin melkein koko matkan silmiä kiinni ja yritin keskittyä supituksiin,
mutta kivut olivat jo aika kovat. Huusin ja valitin jokaisen supistuksen kohdalla.
Jussilla alkoi vissiin vähän hiki nousta otsalle, kun kirosi sitä aamuruuhkaa.
Saavuimme sairaalaan ja Jussi jätti minut aulaan pyörätuoliin istumaan,
itse lähti etsimään parkkipaikkaa ja soittamaan töihin, että tänään ei tulla työmaalle.
Kello oli tässä vaiheessa 7.38.
Onneksi autopaikka löytyi nopeasti ja
Jussi siinä oli kuulemma myös muutaman juoksuaskeleen ottanut,
että päästään nopeasti synnytysosastolle.
Jussi työnsi minut sitten pyörätuolilla osastolle ja hoitaja otti meidän vastaan.
Muuta en muista, kun että hän huusi kovaan ääneen muita hoitajia paikalle
"Synnytys, mennään suoraan saliin!"

Hämärästi muistan, että joku, kätilö? kysyi, että onko ensimmäinen lapsi ja
tulemmeko kuinka pitkän matkan päästä.

Saliin meidät kirjattiin 7.46.
En paljon muista tapahtumia, niitä on Jussin kanssa tässä kerrattu
ja osan lukenut synnytyskertomuksesta.
Omat muistikuvat kun ovat aika hatarat, kovien kipujen ja sen nopeuden vuoksi.
Kaikki tapahtui vähän kuin elokuvissa :D
7.50 kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 4cm auki. Voi, ei!
Taisin tässä vaiheessa ajatella, tämä menee varmasti ainakin puoleen päivään,
ennenkuin vauva syntyy..mutta kuinkas sitten kävikään?

Sain ilokaasua, se vei pahimmat kivut pois. Hetkeksi. Yhden supistuksen verran, en tuntenut mitään, en kuullut mitään, kun minulta jotain kysyttiin. Olin hetkellisesti, kuin toisessa maailmassa. Sitten tapahtui jotain..Tunsin valtavaa kipua. Käänsin kylkeä.
Lapsivedet menivät tässä vaiheessa.
Kello oli 7.55. Kätilö teki sisätutkimuksen
ja kaikkien yllätykseksi (jopa kätilö yllättyi!),
Olimme 10 cm auki! En aivan tarkkaa muista, montako kertaa ehdin ponnistamaan,
ehkä yhden kerran, vauva tuli vähän kuin itsestään.
Minun ei tarvinut muutakuin olla siinä selälläni. Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että
älä ponnista nyt, mutta omasta mielestäni en kyllä edes ponnistanut yhtään! :D
Yhtäkkiä vaan kuului se maailman ihanin rääkäisy ja kätilö toivotti onnea: T
erve poika, syntymäaika 7.58! ♥
Sitten tuli itku ja tokaisin Jussille; "Tässäkö tämä nyt oli?" :D

Synnytysalissa ehdimme olla siis hurjat 12 minuuttia
ja ponnistuvaiheeksi kätilö kirjasi 1 minuutin.
Muistoksi tuli 2 tikkiä, vähän kuin muodonvuoksi.
Synnytys meni siis vähän kuin elokuvissa, yksi ponnistus ja vauva oli pihalla :D
Hyvä maku jäi kyllä. Vaikka pää olikin hieman sekaisin synnytyksen jälkeen.
Oli hyvä käydä kätilön ja Jussin kanssa tapahtumia läpi myöhemmin.

Kymmeneltä siirryimme osastolle ja keskiviikkona 14.12 pääsimme kotiin ♥


10.12.2011 otettu masukuva, jäi sitten viimeiseksi.


Tervetuloa maailmaan, tästä se alkaa! ♥
3400g ja 50,5cm täyttä kultaa ♥

20 kommenttia:

  1. Voi ihana! Teillä on sitten tosissaan kiirettä pitänyt :). Jos teille joskus neljäs tulee, tarvinnee vissiin telttailla sairaalaan parkkiksella viimeiset viikot :D.

    Onnea vielä kerran, ihana pieni poika!

    VastaaPoista
  2. <3 Tippa linssissä täällä. :)

    VastaaPoista
  3. Huih...kylmiä väreitä sai aikaan tämä postaus. Meidän pieni neiti päätti syntymäpäiväkseen 17.12, joten omakin kokemus on niin tuoreessa muistissa vielä, että voi melkein tuntea sen inhan supistus kivun. :P Vaikka helpohko ja nopea synnytys oli minullakin. Ja loppu tulos on mitä ihanin!!! <3

    Nyt on entistäkin kivempi lukea blogiasi, kun meillä on näinkin saman ikäiset lapset. muutama päivä vain ikäeroa. :) Olikos "manu" minkä kokoinen syntyessään?? Onko teillä lähtenyt kolmen lapsen kanssa elo hyvin sujumaan? Meillä on myös 2 innokasta isoveljeä hoitomassa pikkusiskoa ja kaikki on mennyt paremmin kuin olen osannut edes kuvitella...tokihan takapakkiakin varmasti vielä tulee, mutta nautimme nyt tästä hetkestä! <3

    VastaaPoista
  4. Sifia: Oikein paljon onnea teille!
    No ei tosiaan ole montaa päivää ikäeroa näillä meidän vauveleilla, meillä oli laskettuaika 17pvä! :) Manu oli syntyessään 3400g ja 50,5cm, pipo oli 34,5cm. Minkä kokoinen teidän prinsessa oli?

    Yhteiselo on lähtenyt sujumaan oikein mallikkaasti, isoveljet hoitelevat innokkaasti pikkuveljeä. Mustasukkaisuutta ei vielä ole havaittavissa, mutta vielä sekin ehtii tulemaan. Nautitaan nyt, kun vielä on rauhallinen tunnelma! :)

    VastaaPoista
  5. Hieno synnytys! :) Paljon samaa kuin meidän nuoremman synnytyksessä. Vähän pidempää meillä meni, mutta sisäänkirjauksesta 20 min päästä oli poika sylissä, ja sieltä 4cm lähdettiin myös. Itse oli kyllä ihan ulapalla, että mitä just tapahtui?! :D Onnea!
    Onpahan myös ihan isoveljien näköinen nyytti. :)

    VastaaPoista
  6. aivan ihanaa kyllä :) siis oli kyllä tosi nopeata toimintaa! Eli et tosiaan tainnut saada mitään puudutuksia tai muita? Paitsi sen ilokaasun?

    Voin kuvitella että on Jussilla varmaan ollu aamuruuhkassa pieni paniikki päällä :D

    Jaksamisia arkeen ja paljon onnea vielä :))

    VastaaPoista
  7. Jensba: Joo ei siinä tosiaan kerenny puudutuksia laittamaan, ei olis ehtiny edes anestesialääkärille soittamaan, niin kova tohina siinä oli kokoajan. Ilokaasua vähän hönkäilin siinä, mutta muuten ihan luomuna mentiin! :)

    Juu, kyllä siinä muistaakseni muutama ärräpää Jussilla pääsi, kun ihmiset ajo 40km/tuntivauhdilla :D

    Kiitos! ♥

    VastaaPoista
  8. Ihana kertomus - onnea vielä! :)

    ..heh, pisti naurattamaan kun kuvittelin kuinka isäntä siellä rapsuttanut ikkunoita kiireellä! :D

    VastaaPoista
  9. Käääks ja awwsss, moon täälä ihan vetet silimis!

    Ihana kertomus ja melkoosta teillä ollu!

    Nämä on niin ihania muistoja että haikulla omia muistelen!

    Niin ihana rakkaus pakkaus teille sieltä syntyykin <3

    VastaaPoista
  10. Ihana kertomus! <3 Odotan mielenkiinnolla kertomuksia millaista on todellinen arki kolmen lapsen kanssa. :DD Onko kolme kertaa rankempaa, kuin kahden lapsen kanssa?! ;)

    VastaaPoista
  11. Meijji: Arkipostauksia on taatusti luvassa, kunhan tämä ensihuuma tästä laantuu ja päästään kunnolla arkeen käsiksi ;)

    VastaaPoista
  12. Sniif! Aina nämä ovat niin liikuttavia! :-D
    Ihana, että kaikki meni noin hyvin ja SUTJAKKAASTI!

    VastaaPoista
  13. Meidän pikku neiti oli 2880g ja 48,5cm. Syntyikin kyllä vähän hätähousuna jo viikolla 37+3.

    Ihania kuvia pienestä miehestä ylemmässä postauksessa!! :) On kyllä veljiensä näköinen!!

    VastaaPoista
  14. Onnea pienestä pojasta =) Meidän kuopus syntyi maaliskuussa, säännöllisten supistusten alusta meni 40 minuuttia vauvan syntymään, joista seitsemän minuuttia olin sairaalalla, joista noin kolme minuuttia salissa =D Voin siis oikein hyvin eläytyä tunnelmiisi... Joillakin on vain vähän kiire ;)

    T:Hansu

    VastaaPoista
  15. Onnea vauvasta! :) Näin kolmatta odottaessa kiinnostaisi tietää, miten sinulla on mennyt aiemmat synnytykset/ponnistusvaiheiden kesto?

    VastaaPoista
  16. Alexandra: Esikoisen synnytys kesti 13,5h ja ponnistusvaihe 45min. Toisen kanssa sitten synnytys kesti 8h ja ponnistusvaihe 7min. Nyt sitten tosiaan tämän kolmannen kanssa synnytys kesti 5h ja ponnistusvaihe 1 min.

    VastaaPoista
  17. Hansu: Huij! Nopeaa toimintaa on sielläkin ollut! :)

    Sifia: Ihanan pikkuinen neiti ♥
    Pojat kiittävät ♥

    -Jassu-: Joo, olin kyllä oikein tyytyväinen. Että tällä kertaa, kaikki meni näin hyvin! :) Kotiinkin päästiin normaalisti, eikä mitään ongelmia tullut, niinkuin kahden edellisen kanssa. Kolmas kerta toden sanoo ;)

    VastaaPoista
  18. Nopsaa toimintaa :) Mulla myös eka synnytys oli vaikea ja toka hyvin helppo, pieni ikäero varmaankin tekee sen ettei paikat ole vielä niin palautuneet ja vauva syntyy joko nopsaa tai suht helpommin ainakin. Kolmannesta nyt puhumattakaan ;) Mielenkiinnolla kans odottelen sitten teidän arkipostauksia, itellä kun nämä kaksi 1,5 v ikäerolla niin pakko myöntää etten ikipäivänä tähän kolmatta tekis samaan syssyyn. Itsekkäistä syistä sekä lapsen etujen kannalta. Mutta jokainen tavallaan.

    VastaaPoista
  19. Aivan ihanasti kirjoitettu synnytyskertomus ♥

    VastaaPoista

Kiitos että jätit kommentin <3