Kirjoitin äskön pitkän sepustuksen meidän melkein kahden kuukauden ajan
kestäneistä huonoista öistä. Eroahdistuksesta, yöjumpasta ja unettomista öistä.
En julkaissut sitä kuitenkaan, tuolla se teksti nököttää muiden julkaisemattomien tekstien joukossa, ehkä se kuitenkin vähän helpotti kun sain purkaa ajatukseni.
Päällimmäisinä ajatuksina siitä kuitenkin voi
rivien välistä lukea, että oliko virhe vieroittaa Tomi tutista alle vuoden ikäisenä, kun
sen jälkeen yöt ovat menneet koko ajan vaan pahempaa suuntaan, sattumaa?
Mutta ehkä se kuitenkin on parempi näin, ei ole sitten kauheata tappelua isompana,
sen tutin kanssa niinkuin oli Topilla ja ei Topille tule sitten sitä kiusausta,
varastella niitä tutteja Tomilta. Sekä se toinen kysymys
Koska nämä surkeat yöt helpottavat ja saan takaisin sen hyväntuulisen, hyvin nukkuvan lapseni takaisin? Ja ne omat kadonneet yöuneni? (Täällä julkaistut kuvat eivät todellakaan kerro koko totuutta millainen Tomi-poika meillä täällä todellisuudessa asuu ;) No jälkimmäiseen tiedän vastauksen itsekkin.
Mutta päiväunia odotellessa taas kerran, koitetaan nyt repiä selkänahasta ne viimeisetkin voiman rippeet että jaksetaan taas kunnialla tämäkin päivä läpi.
Muistakaa osallistua arvontaan!! Vielä tämä päivä aikaa ;)
pistä julkasuun vaan! Täällä minä myös kärsin valvotuista öistä.. meidän päivisin niin helppo vauva valvoo yöt, ja meidän hyvin nukkuva taapero uhmailee päivät.. tekisi mieli itsekkin alottaa bloggailu uudestaan mutta tuntuu että ei aina aiheita ole tarpeeksi
VastaaPoistaLöysinpäs tänne kivaan blogiisi! :-)
VastaaPoistaAjatusten kirjoittaminen (vaikka edes pöytälaatikkoon) auttaa purkamaan pahaa mieltä. Muistan kyllä meidänkin tytön pahimmat univaikeudet ja sen jatkuvat pystyssä laukkaamisen öisin. Meillä ainakin tyttö reagoi voimakkaasti unissaan kaikkiin kehitysvaiheisiin - pystyyn nousemiseen, kävelemään oppimiseen, puheen ja mielikuvitusen kehitykseen. Välillä saa yöllisiä "raivokohtauksia" jotka ovat ilmeisesti sukua yölliselle kauhukohtaukselle. En enää yhtään epäile unikidutuksen toimivuutta!
Toivottavasti teilläkin nyt yöt paranevat. Muistat nyt vaan olla armollinen itsellesi ja jos jotain kotitöitä jää tekemättä väsymyksen takia niin sitten jää!
Olipahan muuten uskomattoman saman näköiset pojat tuolla alemmassa postauksessa jossa pojilla on sama paita päällä! Ei olisi millään uskonut, että kuvissa on kaksi eri poikaa :-D
Valvottuja öitä on takana mielettömästi. Edelleen meillä lapset hetäilevät öisin, mutta enää ei tarvitse koko yötä hillua.
VastaaPoistaVoimia sinne!
Jaksamista!! <3 Minä en tuttia viitsi jättää Emilialta vielä pois... Se oli helppo vierottaa sit isompana ainakin Linnealta, kun isommalle lapselle voi jo vähän selittää, että miksi tuttia ei saa.
VastaaPoistaMeilläkin otettiit tutti tuossa parisen vkoa sit pois, mutta hyvin on mennyt sen osalta. Valvotut yöt kolmannen kohdalla on ihan uutta. Kaksi ekaa nukkuivat läpi yön 4kk lähtien. Kolmannen luulin 6-7kk myös nukkuvan, mutta sitten tulikin yövalvomiset uudestaan kuvioon ja nyt taas nukutaan, vko-kaksi nukuttu, lukuunottamatta vkloa kun ei taas pientä nukuttanut ja valvoi isin kanssa yöllä pari tuntia.
VastaaPoista