Hirveästi ei ole kirjoitettavaa, mutta koitan nyt kuitenkin vähän tarinaa tähän laittaa.
11.12.2011 olimme vielä illalla miehen siskon luona syntymäpäivillä.
Kotiin lähdettäessä alkoi kamala lumipyry, piti ajaa todella hiljakseltaan.
Siinä matkan aikana tuli muutama supistus, mutta ajattelin sen johtuvan automatkasta.
Loppuvaiheessa pitkä istuminen oli aiheuttanut minulle herkästi supistuksia.
Kotiin kun pääsimme, laitettiin pojat nukkumaan ja
ruvettiin katselemaan telkkaria Jussin kanssa.
Siinä tuli muutama napakka supistus.
Leikilläni sanoin, Jussille että lähdetään nukkumaan
varmuuden vuoksi, kun on vähän outo olo.
21.00 menimme nukkumaan.
Päivä vaihtui 12.12.2011
Heräilin yön aikana muutaman kerran supistuksiin.
Ne eivät kovin kipeitä olleet,
mutta heräsin niihin kuitenkin joka kerta.
Mutta koviin supistuksiin heräsin kunnolla,
3.00 ja mikä ihmeellisintä, samalla hetkellä myös
Tomi alkoi huutamaan huoneessaan hysteerisesti.
Aavisti, että äitiin sattuu?
Kun supistus meni ohi, kävin Tomia lohduttamassa.
Kellottelin supituksia ja niitä tuli noin 6-8 minuutin välein.
Herätin Jussin ja vinoilin, että nyt taitaa tulla sulle vapaapäivä ;)
Raukka ei ollut nukkunut oikein koko yönä. Oli ruvennut jännittämään niin paljon.
Käskin vähän tankata unta, jos nyt tulee lähtö.
Kävin suihkussa ja menin olohuoneeseen sohvalle lepäilemään.
Infosin äitiäni, että tänään taitaa tulla lähtö sairaalaan.
Kärvistelin siinä sitten jonkun aikaa supistusten kanssa.
Ajattelin, että pitäisi alkaa pakkaamaan tavaroita valmiiksi,
mutta jalat eivät oikein enää tässä vaiheessa jaksaneet kantaa.
6.07 soitin äidilleni, että hän voisi lähteä tulemaan hakemaan poikia yöhoitoon.
Käskin Jussin myös nousemaan suihkuun.
Sen jälkeen hän rupesi laittamaan tavaroita kasaan,
minä huutelin sohvalta ohjeita.
Äitini saapui vähän vaille 7.
Jussin kanssa pukivat pojille vaatteet päälle
ja sen jälkeen Jussi auttoi minulle vaatteet ylle.
Lähdin hitaasti tallustamaan rappusia alas.
Ulos, kun pääsin tuntui että nyt menee jalat alta,
äiti tuli sitten viereeni ja talutti minut autoon istumaan.
Auton lasit olivat hieman jäässä, en ole koskaan Jussin nähnyt raaputtavan niitä yhtä nopeasti ;)
Äitini otti sitten pojat ja he lähtivät ajelemaan mummolaa kohti.
Me Jussin kanssa sairaalaan.
Kello oli aika tarkalleen 7.20 ja ihana aamuruuhka!
Se oli elämäni kauhein automatka.
Pidin melkein koko matkan silmiä kiinni ja yritin keskittyä supituksiin,
mutta kivut olivat jo aika kovat. Huusin ja valitin jokaisen supistuksen kohdalla.
Jussilla alkoi vissiin vähän hiki nousta otsalle, kun kirosi sitä aamuruuhkaa.
Saavuimme sairaalaan ja Jussi jätti minut aulaan pyörätuoliin istumaan,
itse lähti etsimään parkkipaikkaa ja soittamaan töihin, että tänään ei tulla työmaalle.
Kello oli tässä vaiheessa 7.38.
Onneksi autopaikka löytyi nopeasti ja
Jussi siinä oli kuulemma myös muutaman juoksuaskeleen ottanut,
että päästään nopeasti synnytysosastolle.
Jussi työnsi minut sitten pyörätuolilla osastolle ja hoitaja otti meidän vastaan.
Muuta en muista, kun että hän huusi kovaan ääneen muita hoitajia paikalle
"Synnytys, mennään suoraan saliin!"
Hämärästi muistan, että joku, kätilö? kysyi, että onko ensimmäinen lapsi ja
tulemmeko kuinka pitkän matkan päästä.
Saliin meidät kirjattiin 7.46.
En paljon muista tapahtumia, niitä on Jussin kanssa tässä kerrattu
ja osan lukenut synnytyskertomuksesta.
Omat muistikuvat kun ovat aika hatarat, kovien kipujen ja sen nopeuden vuoksi.
Kaikki tapahtui vähän kuin elokuvissa :D
7.50 kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 4cm auki. Voi, ei!
Taisin tässä vaiheessa ajatella, tämä menee varmasti ainakin puoleen päivään,
ennenkuin vauva syntyy..mutta kuinkas sitten kävikään?
Sain ilokaasua, se vei pahimmat kivut pois. Hetkeksi. Yhden supistuksen verran, en tuntenut mitään, en kuullut mitään, kun minulta jotain kysyttiin. Olin hetkellisesti, kuin toisessa maailmassa. Sitten tapahtui jotain..Tunsin valtavaa kipua. Käänsin kylkeä.
Lapsivedet menivät tässä vaiheessa.
Kello oli 7.55. Kätilö teki sisätutkimuksen
ja kaikkien yllätykseksi (jopa kätilö yllättyi!),
Olimme 10 cm auki! En aivan tarkkaa muista, montako kertaa ehdin ponnistamaan,
ehkä yhden kerran, vauva tuli vähän kuin itsestään.
Minun ei tarvinut muutakuin olla siinä selälläni. Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että
älä ponnista nyt, mutta omasta mielestäni en kyllä edes ponnistanut yhtään! :D
Yhtäkkiä vaan kuului se maailman ihanin rääkäisy ja kätilö toivotti onnea: T
erve poika, syntymäaika 7.58! ♥
Sitten tuli itku ja tokaisin Jussille; "Tässäkö tämä nyt oli?" :D
Synnytysalissa ehdimme olla siis hurjat 12 minuuttia
ja ponnistuvaiheeksi kätilö kirjasi 1 minuutin.
Muistoksi tuli 2 tikkiä, vähän kuin muodonvuoksi.
Synnytys meni siis vähän kuin elokuvissa, yksi ponnistus ja vauva oli pihalla :D
Hyvä maku jäi kyllä. Vaikka pää olikin hieman sekaisin synnytyksen jälkeen.
Oli hyvä käydä kätilön ja Jussin kanssa tapahtumia läpi myöhemmin.
Kymmeneltä siirryimme osastolle ja keskiviikkona 14.12 pääsimme kotiin ♥
10.12.2011 otettu masukuva, jäi sitten viimeiseksi.
Tervetuloa maailmaan, tästä se alkaa! ♥
3400g ja 50,5cm täyttä kultaa ♥
